Usein kysyttyä

shutterstock_88714369Tällä sivulla pyrimme vastaamaan yleisimpiin lahjakkaisiin lapsiin liittyviin kysymyksiin lyhyesti ja selkeästi. Lisätietoa löydät sivuston muista osioista.

Mistä tunnistaa lahjakkaan lapsen?

Lahjakkuutta ei ole helppo määritellä tai tunnistaa, eikä ole olemassa yhtä tapaa varmuudella sanoa, onko lapsi tai nuori lahjakas. On kuitenkin olemassa tiettyjä taitoja ja luonteenpiirteitä, jotka ovat lahjakkaalle tyypillisiä. Lisäksi lahjakkaalla on korkea oppimispotentiaali, ja hän osoittaa selvää kykyä ja kiinnostusta perehtyä yhteen tai useampaan aiheeseen.

Onko lahjakkaalla lapsella korkea älykkyysosamäärä?

Lahjakkaille tyypillistä on korkea yleinen älykkyys (g-faktori), mutta koska lasten älykkyysosamäärän mittaaminen on vaikeaa ja koska erityisesti hyvin nuorten lasten älykkyysosamäärä saattaa vielä kehittyä, emme suosittele lasten lahjakkuuden määrittelemistä lähtökohtaisesti älykkyystestin avulla.

Lahjakkuus ja älykkyys liittyvät kiinteästi toisiinsa, mutta eivät ole sama asia. Lahjakkuus voidaan määritellä potentiaaliksi tulla hyväksi jossakin. Tämä ”jossakin” voi olla esim. matematiikka, musiikki, urheilu, kuvataide, puusepäntyö tai vaikka ruoanlaitto. Kyse voi siis olla aivan mistä tahansa osaamisesta. Älykkyys on yksi osatekijä lahjakkuudessa, ja voidaankin sanoa, että keskimääräistä korkeampi älykkyys edesauttaa useimpien kognitiivisesti monimutkaisten taitojen osaamista. Näin ollen vaikka älykkyyttä ei sellaisenaan voikaan samaistaa lahjakkuuteen, on se oleellinen tekijä ainakin lahjakkuuksissa, jotka edellyttävät jonkinlaisen kognitiivisen monimutkaisuuden hallintaa.

Onko lapsen lahjakkaaksi kutsumisella eriarvoistava tai lasta ylpistävä vaikutus?

Lahjakkaiden lasten ja nuorten tukemisen tarkoituksena ei ole korottaa heitä jalustalle, vaan päinvastoin tarjota myös heille heidän omaan suorituskykyynsä sopivia haasteita. Lahjakasta lasta saa ja tuleekin myös kannustaa ja kehua, aivan kuten kaikkia lapsia tulee palkita ja arvostaa heidän hyvistä suorituksistaan. Lahjakkuudesta saa ja kannattaa olla ylpeä – se ei ole sama kuin elitistisyys tai ylimielisyys.

Koen, että lapseni on lahjakas, mutta hänen luokanvalvojansa/opettajansa on eri mieltä. Kumpi on oikeassa?

Tietenkin jokainen rakastava vanhempi haluaa nähdä lapsessaan hyvää ja erityislaatuista, ja kasvattajat myös yleensä tuntevat lapsen parhaiten, ”läpikotaisin”. Opetushenkilökunta puolestaan voi ammattitaitonsa puolesta arvioida yksilön kehitystä suhteessa ikätovereihinsa, ja he ovat pääsääntöiseti taitavampia tarkastelemaan tilannetta objektiivisesti. Erimielisyyksiä lapsen tai nuoren lahjakkuudesta voi ilmetä esimerkiksi siitä yksinkertaisesta syystä, että hän todella käyttäytyy aivan eri tavoilla kotona kuin koulussa. Lapsi voi kotona valitella koulun helppoutta ja tylsyyttä, mutta opettajan silmin menestyä koulussa keskimääräistä heikommin; ei koskaan viittaa, tehtävät jäävät tekemättä tai niissä on paljon huolimattomuusvirheitä, tunnilla opetusta enemmän kiinnostavat omat puuhastelut ja höpöttely jne. Tällaisessa tilanteessa on mahdollista, että lapsi tai nuori onkin lahjakas, mutta ei ole oppinut koulutyöhön ja onnistumisiin vaadittavaa taitoa, eli työn tekemisen rutiinia. Hän voi olla koulussa tylsistynyt ja kokea kaiken liian helpoksi, mutta ei ymmärrä miten toimia jotta hänen osaamisensa huomattaisiin ja voitaisiin siten huomioida. Myös koulutyö on taito, joka jokaisen pitää oppia.

Mikäli vanhempi kokee, että hänen lapsensa lahjakkuus on piilevää, asiaa voi pyrkiä selvittämään esimerkiksi koulupsykologin avulla tai yhdessä opetushenkilökunnan kanssa asiasta keskustelemalla. Opettajat haluavat oppilailleen parasta, ja rakentava yhteistyö kodin ja koulun välillä on paras tapa edistää myös lapsen asiaa.

Kannattaako lahjakkaan lapsen edistystä pyrkiä hidastamaan, jotta hän ei myöhemmin tylsistyisi koulussa tai muuten kärsisi erilaisuudestaan?

Lahjakkuus on yksilön ominaisuus, ja vaikka sitä voidaankin ruokkia ja tukea, ei lapsen lahjakkuus koskaan ole esimerkiksi vanhemman ansiota tai ”syytä”. Vastaavasti lahjakasta ei myöskään voi pakottaa olemaan ”normaali” sen enempää kuin oppimisvaikeuksista kärsivää voidaan, eikä yksilön potentiaalin tahallinen tukahduttaminen muutenkaan olisi kenenkään kannalta tarkoituksenmukaista.

Lahjakastakaan lasta ei ole syytä painostaa opettelemaan ikätovereihinsa verrattuna edistyneitä aiheita ja sisältöjä, mutta jos hän osoittaa omatoimista kiinnostusta ja halua kehittää itseään, ei sitä koskaan tulisi kieltää tai pyrkiä estämään, vaan kannustaminen ja tuki ovat hyväksi. Jos edistyneisyys myöhemmin tuntuu muodostuvan ongelmaksi, voi tilannetta pyrkiä helpottamaan neuvottelemalla mahdollisuuksista opetushenkilökunnan kanssa tai etsiä lahjakkaalle omaa kehitystasoa vastaavaa haastetta ja seuraa kouluympäristön ulkopuolelta.

Onko lahjakkaan lapsen etu jättää väliin koululuokka ja siirtyä suoraan ylemmälle luokalle?

Tämä kysymys jakaa mielipiteitä, ja vastaus tulisi aina harkita tapauskohtaisesti aiheeseen perehtyneiden ammattilaisten tuella. Toisinaan lapsi saattaa hyötyä luokan yli hyppäämisestä, mutta joissakin tapauksissa on lapsen kehityksen kannalta parempi osallistua opetukseen ikätovereidensa kanssa. Kouluvuoden aikana lapset oppivat myös mm. opiskelu- ja sosiaalisia taitoja.

Ovatko lahjakkaat lapset yleensä sosiaalisesti taitamattomia tai erakkoluonteita?

Lahjakkuus yhdellä tai useammalla saralla ei tarkoita, että henkilöltä puuttuisi jokin muu taito tai ominaisuus. Lahjakkaat lapset ja nuoret saattavat kuitenkin kokea ikätovereidensa kanssa ystävystymisen vaikeaksi erilaisten kehitystasojen ja kiinnostuksen kohteiden vuoksi, ja siksi päätyä viettämään aikaa yksin. Lahjakkaalle tyypillistä myös on, että kehityksen osa-alueet kehittyvät eri tahtia, ja esimerkiksi matemaattisesti huippulahjakas lapsi saattaa sosiaalisilta taidoiltaan olla ”vain” normaali tai jopa hieman jäljessä ikätovereitaan.

Voiko Lahjakkaat lapset -ohjelman kautta saada ammattilaisen neuvoja tai apua yksittäiseen tapaukseen liittyen?

Lahjakkaat lapset -ohjelma ja sivusto on suunniteltu ja luotu koulutusalan ammattilaisten näkemysten ja neuvojen pohjalta. Lisäksi sisällön luomisessa tukena on käytetty muiden maiden vastaavien ohjelmien kokemuksia ja tietoja sekä useita saatavilla olevia tutkimustuloksia. Ohjelman lähtökohtana on positiivinen suhtautuminen lahjakkaiden lasten ja nuorten tukemiseen.

Ohjelman tai nettisivuston sisältöä ei kuitenkaan mitenkään voida verrata yksilölliseen tapaukseen perehtyneen ammattilaisen tarjoamaan osaamiseen ja tukeen. Pyrimme vastaamaan kaikkiin kysymyksiin parhaamme mukaan, mutta ensisijaisesti haluamme ohjata jokaisen ongelmien kanssa painiskelevan lahjakkaan lapsen omaisen ottamaan yhteyttä soveltuvaan ammattilaiseen henkilökohtaisesti.

Ainakaan toistaiseksi emme siis voi tarjota yksilöllistä ammattiapua tai neuvontaa, vaan sen sijaan pyrimme toimimaan aiheeseen liittyvän tiedon ja diskurssin portaalina ja myös tarjoamaan mahdollisuuksia vertaistukeen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Olen kuullut, että ulkomailla Mensan jäseniksi om hyväksytty myös pikkulapsia. Miksi Suomen Mensa ry ei järjestä älykkyystestausta alle 16-vuotiaille?

Mensan, myös Suomen Mensa ry:n, jäseneksi voi liittyä jokainen, joka on todistetusti suoriutunut älykkyystestistä paremmin kuin 98% väestöstä, siis myös kaikki alle 16-vuotiaat. Suomen Mensa ry ei itse kuitenkaan järjestä älykkyystestausta alle 16-vuotiaille, koska sen haasteellisuuden vuoksi haluamme jättää sen kokonaan alaan erikostuneille ammattilaisille. Emme myöskään kannusta arvioimaan lasten ja nuorten lahjakkuutta ensisijaisesti älykkyystestauksen kautta.

Onko sinulla kysymys, johon et vielä löytänyt vastausta? Voit lähettää kysymyksesi sähköpostitse osoitteeseen lahjakkaatlapset (ät) mensa.fi tai alla olevan lomakkeen kautta.

Mainokset