Annettu vesi kaivossa pysyy

shutterstock_10611928_2

Opetan shakkia päivittäin useiden eri koulujen kerhoissa. Kerhoissani käy kaikenlaisia lapsia, jotka ovat kiinnostuneita shakista. Todella lahjakkaitakin mukaan mahtuu. Lahjakkaan lapsen tunnistaa yleensä aika nopeasti shakkikerhossa, mutta ei aina. Joskus lahjakkaat lapset eivät erotu edukseen pelitulosten perusteella pitkään aikaan, sillä esimerkiksi luovia ja originelleja ideoita kehittävä lapsi ei välttämättä osaa heti muodostaa niitä sellaiseksi suunnitelmaksi, joka konkretisoituu voitoksi pelissä. Hyvän suunnitelman voi pilata myöhemmin myös huolimattomuus, keskittymistä häiritsevät ulkoiset tekijät tai shakillisen tiedon ja kokemuksen puute. Luonnollisesti shakin suunnattomat mahdollisuudet tarjoavat myös lukuisia erehtymisen mahdollisuuksia. Näitä virheitä ei karsita lahjakkuudella – vaan ainoastaan kokemuksen kautta ja harjoittelemalla. Etevällä shakkikerhon vetäjällä on mahdollisuus huomata lahjakkuudet muutenkin kuin pelitulosten perusteella. Keskimääräistä lahjakkaammat lapset ymmärtävät esimerkiksi soveltaa opittua tietoa muita etevämmin ja erottavat oleelliset tekijät epäolennaisista, minkä voi havaita opetusosuuden aikana kerholaisten esittämien havaintojen, vastausten ja kysymysten perusteella. Hyvin yleisen shakkikerhojen toiminta-ajatuksen mukaan koulukerhossa ei pyritä siivilöimään lahjakkuuksia muusta kerhoväestä, vaan kerhoympäristöstä tehdään sellainen, jossa jokainen saa tasoaan vastaavia haasteita ja onnistumisen elämyksiä. Näin minäkin asian ajattelen. Tällainen suomalaista koulujärjestelmää myötäilevä ”kukaan ei tipu kelkasta”-periaate asettaa haasteita kerho-ohjaajalle, jos – ja kun – hän haluaa tarjota riittävästi haasteita myös kaikkein lahjakkaimmille kerholaisille.

Shakki on jaksanut kiinnostaa ihmisiä yli 1000 vuotta, koska ihmiset pitävät oivaltamisen elämyksistä – oli sitten kyseessä lapsi tai aikuinen. Shakkipeli on säilyttänyt viehätyksensä varmasti myös siksi, että sen rakenne on selkeä ja looginen, mutta mahdollisuuksiltaan kuitenkin niin suunnaton, että se tarjoaa mielenkiintoiset ja loppumattomat mahdollisuudet ihmisen ajattelulle. Siten ei ole yllättävää, että peli sallii maailman parhaiksi pelaajiksi nousseiden pelaajien olevan erilaisia ajattelijoita ja erityyppisiä lahjakkuuksia, joista kukin ajattelee ja pelaa omalla tavallaan. Maailman huippujen joukossa on täysammattilaisten lisäksi eri alojen asiantuntijoita sekä osaajia eri tieteiden ja taiteiden aloilta. Huippupelaajien pelityylien erot johtunevat siitä, että tietty lahjakkuus muodostuu ajattelua ja päätöksentekoa ohjaavaksi, mikä näkyy pelaajan tekemissä valinnoissa ja pelityylissä. Myös arkielämässä jokainen ihminen ajattelee omalla tavallaan, jossa korostuu hänen luontainen tapansa tarkastella ja käsitellä elämässä vastaan tulevia asioita. Shakki ei takaa harrastajalleen parempia päätöksiä elämässä, mutta kehittää välineistöä vertailla, arvioida ja hahmotella valintojen seurauksia ja mahdollisia syy-seuraus-skenaarioita.

Kouluympäristössä shakki voi mahdollistaa lahjakkaille lapsille sellaisia kehittäviä haasteita, joita kouluopetus ei tarjoa. Edellytyksenä on, että kerhotoimintaan sisältyy pelaamisen lisäksi opetusta. Sittenkään tavoitteiden saavuttaminen ei ole automaatio, vaan kerho-ohjaajan pedagoginen osaaminen ja oppimateriaalien laatu ovat samalla tavalla tärkeässä roolissa kuin kouluaineissa. Onnistuneimmillaan shakkitehtävä tai pelattava harjoitus palvelee monentasoisia kerholaisia sellaisenaan tai pienin muutoksin. Vastaavaa opetuksellista dynamiikkaa on vaikeampaa saavuttaa koulun oppiaineissa, sillä shakillisten tehtävien, harjoitusten ja osapelien muokkaamismahdollisuudet ovat miltei rajattomat. Niiden ainoana todellisena rajoitteena on oppimissisältöjen laatijan luovuus ja kompetenssi. Shakin pelillinen mielekkyys, havaitut hyötyvaikutukset sekä helppous tuoda shakki luokkahuoneeseen, ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että shakilla on monien maiden koulujärjestelmissä kerhotoimintaa virallisempi rooli. Esimerkiksi Singaporessa valtio tukee shakin opettamista alakouluikäisille lapsille. Tuossa iässä looginen päättelykyky, strateginen ja abstrakti ajattelu sekä erilaiset ajattelutekniikat ovat vasta nupullaan, ja niiden kehittäminen juuri silloin nähdään tukevan tehokkaimmin ajatteluprosessin kehitystä. Tavoitteena on saavuttaa parhaat mahdolliset henkiset valmiudet myöhempiä opiskeluja ja työelämää varten. Taustalla on kansainvälisiin tutkimustuloksiin perustuva ajatus shakin monipuolisesti ajattelutaitoja kehittävistä ominaisuuksista. Samansuuntaisen kehitysajatuksen sisältää myös Euroopan parlamentin parin vuoden takainen kannanotto, jossa kehotettiin jäsenmaita huomioimaan Shakki kouluihin -ohjelmien rahoitustarpeet. Suomessa tämä ei ole ainakaan vielä johtanut konkreettisiin toimiin, vaikka shakilliset ja pedagogiset valmiudet ovat olemassa.

Lahjakkaiksi lapsiksi voidaan sanoa ainakin sellaisia, joilla on keskimääräistä parempi kyky omaksua uutta tietoa, jäsennellä ja soveltaa sitä ikätovereitaan etevämmin. Koulujärjestelmämme mukaan heitä ei tarvitse erityisesti huomioida, koska he pärjäävät varmasti. He kulkevat koulusta toiseen menestyksellä, saavat haluamansa opiskelupaikan ja lopulta hyvän työpaikan. Näin useimmille varmasti käy, mutta menettely johtaa lahjakkaimman oppilasaineksen potentiaalin vajaakäyttöön. Henkisten resurssien tuhlaaminen on ajattelematonta kansainvälistyvässä maailmassa. Suomi toimii vuosi vuodelta globaalimmin, minkä johdosta tulevaisuudessa ehdoton asiantuntijuus ei ole taattu suomalaisille huippuosaajille edes maamme rajojen sisäpuolella. Herää kysymys, miksei asialle tehdä mitään? Vastauksia on monia, joiden keskeinen sisältö on taloudellisten resurssien riittämättömyys. Resurssit eivät riitä menestyksen tukemiseen, koska yhteiskuntakelpoisuuden ja yleissivistyksen takaaminen ovat koulutusjärjestelmässämme etusijalla – ja toki hyvästä syystä. Ehkä ei ole kuitenkaan huomioitu sitä, että esimerkiksi asettamalla shakki viralliseen asemaan, voitaisiin saada jo hyvää kehitystä aikaan. Shakki ei tietenkään ole ajattelutaitojen ainoa oppimisalusta, mutta kansainvälisesti hyväksi havaittu, resurssivaatimuksiltaan pieni ja kaikki ikäryhmät kattava. Monissa maissa shakki nähdään entistä enemmän opetuksen työkaluna, ja siksi se liitetään kiinteämmin koulutyön yhteyteen: joko koulun suosittelemaksi kerhotoiminnaksi, valinnaisaineeksi tai jopa pakolliseksi kouluaineeksi. Armeniassa, jossa shakin asema ja arvostus on erityisen vahva, on shakista tullut pakollinen kouluaine.

Ajattelutaitojen merkitystä ei voi väheksyä, sillä asioita, hankkeita ja toimia perustellaan yhteiskunnassamme lähes yksinomaan järkisyiden kautta. Shakki soveltuu tällaisen ajattelutaidon opetustyökaluksi, vaikkei olekaan pelkästään kylmä matemaatinen peli, jossa menestyvät ainoastaan matemaattis-loogisesti lahjakkaat. Suunnitelmien johdonmukainen rakenne ja tarkka toteutus ovat shakissa suunnitelmien selkäranka, mutta yleiset menestyjän ominaisuudet, kuten kekseliäisyys, luovuus, hahmotus-, vertailu- ja erottelukyky sekä valmius soveltaa opittua tietoa muuttuvissa tilanteissa löytyvät erilaisilla painotuksilla hyviltä shakinpelaajilta. Lisäksi pelaaja voi kyetä kompensoimaan yhden ominaisuuden puutetta vahvistamalla omia vahvuuksiaan niin paljon, ettei heikkouden vaikutus tule näkyviin. Sitä ennen hänen täytyy kuitenkin tunnistaa oikein oman lahjakkuutensa laji. Samalla tavalla kuin pelaaja kehittää osaamistaan shakissa, voi arkielämän ajattelija vahvistaa itseään ja hyödyntää itselleen luontaisia ajattelutaidon alueita. Tehdä siis asioita, joissa oma lahjakkuus pääsee esiin.

Mika Karttunen

Kirjoittaja on kauppatieteiden maisteri, shakin opettaja ja shakkipedagogiikan kehittäjä, jonka peliansioihin kuuluu kuusi shakin Suomen mestaruutta ja kansainvälisen shakkimestarin titteli.

Mainokset