Näin tuet lapsesi kehitystä lahjakkaaksi

shutterstock_10611928_2

Vanhemmat haluavat tarjota lapsilleen mahdollisuuden käyttää ja kehittää omaa lahjakkuuttaan – tehdä niitä asioita, joista nauttii ja kehittää taitojaan paremmiksi. He haluavat tukea lapsen luontaista kiinnostusta ja auttaa kehittämään juuri sitä aluetta, mikä on lapselle – tai aikuiselle – tärkeä, helppo ja kiinnostava. Oli se sitten matematiikan, musiikin, näyttelyn, piirtämisen tai kirjoittamisen alalla. Miten rakennamme ympäristön, jossa lapsi voi löytää uusia, mielenkiintoisia asioita ja kehittyä tasapainoisesti?

Muistutan jo tässä vaiheessa, että kaikki lapset ovat erilaisia ja sen vuoksi eri asiat sopivat eri lapsille. He myös omalla tavallaan jo pienestä pitäen muokkaavat ympäristöään. Yksinään viihtyvä lapsi tutustuu helposti asioihin ja leikkeihin, joita voi tehdä yksinään ja muiden seuraan hakeutuva lapsi pääsee harjoittelemaan sosiaalisia taitojaan aivan eri tavalla. On vaikea antaa yleispäteviä ohjeita, mutta aikuiset voivat tarjota lapsille erilaisia ympäristöjä, leikkejä ja kiinnostuksen kohteita. Tässä kuitenkin muutamia seikkoja, jotka tukevat kehittyvä lapsen tasapainoista aivojen kehitystä ja näin tekevät tietä myöhemmin ilmentyvälle lahjakkuudelle.

Läheisyys on lapselle elämän alussa jopa elintärkeää. Kosketus, kantaminen, hyväily ja hymyily kaikki kehittävät vauvan aivoja ja antavat ensisysäyksen lapsen kehitykselle. Kukaan vanhempi ei ole täydellinen eikä vauvan jokaiseen pieneen itkuun voi aina reagoida nopeasti. Vauvat ovat kestäviä eivätkä pienet stressireaktiot heikennä heidän kehitystään. Jos vauva kuitenkin toistuvasti jää huomiotta tai muutoin kasvaa poikkeuksellisen stressaavassa ympäristössä, se vaikuttaa myös hänen aivojensa kehitykseen epäedullisesti.  Helli siis lastasi ja anna lämpöä ja läsnäoloa, älä korvaa sitä jatkuvasti leluilla, soivilla ja liikkuvilla mobileilla tai vauvaa automaattisesti keinuttavilla istuimilla. Parasta virikettä on lämmin syli ja toisen ystävällinen hymy.

Myös myöhemmin lapset – ja mikseivät aikuisetkin – hyötyvät läheisyydestä ja rauhoittuvat kosketuksesta. Rento ja positiivinen ilmapiiri edistää myös oppimista. Kaikki lapset eivät kuitenkaan pidä esimerkiksi halailusta. Aikuinen voi lähinnä kokeilla, millaisesta läheisyydestä lapsi pitää, joku saattaa nauttia ihan hiljaisesta sivelystä kun taas toinen vaikkapa painista. Molemmat ovat kuitenkin hyvää harjoitusta aivoille ja esimerkiksi vauvahieronta on yleensä rentouttavaa sekä vauvalle että hierovalle aikuiselle.

Kehittyäkseen aivot kaipaavat virikkeitä, mutta nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa ei yleensä ole vaaraa siitä, että virikkeitä olisi liian vähän. Aikuisen tehtäväksi jää huolehtia, että virikkeet olisivat  monipuolisia ja että lapselle jää aikaa myös tylsistyä virikkeettömästi, sillä tylsistä hetkistä syntyy usein mielikuvituksellisimmat leikit. Eri aktiviteetit kehittävät eri taitoja, tietokonepelit voivat edistää esimerkiksi silmän ja käden koordinaatiota tai vieraita kieliä, aikuisen lukemien tarinoiden kuuntelu sanavaraston laajuutta sekä kuvittelukykyä. Kannattaa huolehtia, että lapsi tekee erilaisia asioita eikä jää vaikkapa tuntikausiksi seuraamaan lastenohjelmia. Lapset tarvitsevat kehittyäkseen myös rauhaa, eli aina ei tarvitse olla viihdykettä tarjolla. Esimerkiksi päiväkotipäivän tai koulun jälkeen voi pyrkiä luomaan aikaa, jolloin viihde-elektroniikkalaitteet ovat kiinni eikä muutakaan ääntä tai liikkuvaa kuvaa ole tarjolla. Tämä tarjoaa lapselle mahdollisuuden hengähtää ja palautua myös fyysisesti. Aivot kiittävät.

Liike on upea asia kehittyville aivoille. Jo pieni vauva saa uudenlaisia aistimuksia kun häntä kanniskellaan ja heijataan sekä kuljetetaan paikasta toiseen. Vauva saa aistimuksia sekä silmien että tasapainoin vaihteluiden ja tunneaistien kautta, jolloin hän oppii yhdistämään eri aistialueiden informaatiota toisiinsa ja samalla aivot luovat uusia ja taas uusia yhteyksiä hermosolujen välillä. Esimerkiksi kantoliinassa tai –repussa vauva on aikuisen lähellä ja pystyy siinä myös rentoutumaan ja tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Liikkumaan oppiminen on rajatonta uuden löytämisen riemua taaperolla ja vanhemmille lapsille omien rajojen ja uusien taitojen kokeilua. Lasta on hyvä kannustaa liikkumaan, useimpien kohdalla tämä ei ole lainkaan vaikeaa. Liikkuminen kiipeilytelineissä, puissa, kallioilla ja vedessä antaa jokainen omanlaisiaan aistimuksia aivoille ja samalla aivot saavat happea ja harjoitusta. Vaikka maalaisjärkeä kannattaa käyttää sen suhteen, missä lapsi voi turvallisesti liikkua, voi lapselle antaa ikätasoon suhteutettuna melko paljon vapauksia. Pienet haaverit eivät ole vaaraksi ja lapsi oppii niiden kautta myös omaa rajallisuuttaan.

Uni huoltaa aivoja ja levännyt lapsi jaksaa keskittyä leikkeihin ja harrastuksiin sekä omaksua uutta. Suojele siis lapsen unta. Ei ole väliä, miten kotona nukutaan, kaikki samassa sängyssä tai jokainen omassa sängyssään ja omassa huoneessaan. Pääasia on, että kaikki saavat levätä hyvin. Iltoja voi rauhoittaa, jotta uni tulisi tarpeeksi ajoissa ja päiväunia kaipaavalle lapselle voi järjestää hetken nokosia varten.

Lahjakkuuden tukeminen on itseisarvoisen tärkeää – siksi onkin hyvä kysyä myös, miksi? Miksi haluan kehittää lapseni lahjakkuutta, miksi tuen hänen musiikkiharrastustaan tai kannustan pelaamaan jalkapalloa tai kuskaan shakkikerhoihin? Lahjakkuus sinänsä antaa onnistumisen iloa, pätevyyden tunnetta ja tukee oman identiteetin muodostumisessa. Sen vuoksi onkin tärkeää, että vanhemmat ovat herkkiä lahjakkuuden tukemisessa ja tekevät sitä lapsen ehdoilla – ei vanhempien itsensä vuoksi.

Päivi Montgomery
Kirjoittaja on psykologi ja konsultti sekä kahden lapsen äiti

Mainokset